keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Motivaatiota


Kävin tohtorissa. Sain lähetteen eteenpäin. Ilmeisesti se autoimmuunivika, mitä ehdotin työterveyslääkärille puolitoista vuotta sitten. Harvoin olen saanut niin halveksivaa vastaanottoa, kun silloin. Että uskalsinkin ehdottaa jotain harvinaista tautia hänelle, tautien asiantuntijalle! Kun olen tällainen minua-et-tertte-neuvoa-tyyppi, otin nokkaani ja ajattelin, että toiste en moisesta puhu. Nyt oli pakko käydä reseptejä uusimassa. Valitsin terveyskeskuksesta sellaisen kivan tyttötohtorin, jolla jo kerran olen käynyt. Hän sitten teki diagnoosin ilman, että yhtään johdattelin. Hiukan otti päähän. Tautihan ei parane, mutta sitä voidaan pitää kurissa jollain tasolla. Nyt se on ehtinyt edetä aika hyvin. Mutta niillä mennään, mitä annetaan. Onpahan yksi syy lisää pitää paremmin huolta itsestään ja etenkin katsoa, mitä suuhunsa pistää. Hyvä peruskunto on paikallaan ja joitakin on terveellinen ruokavalio auttanut. Eikä se haittaa vaikka olisi kyse lumevaikutuksesta, jos toimii. (Ja olen nyt jo pari kertaa todistanut, että kunnallinen terveydenhuolto on jopa parempi kuin yksityinen.)

Ennen tätä tohtoriepisodia tilasin kuntotestiajan ja pyörittelin mielessäni ajatusta oikean PTn palkkaamisesta. Kallistahan se on, mutta jos en yksin kykene mahapalloa pois hoitamaan, kannattaa apulaiseen satsata. Lääkärille jonottaessa (lääkäri oli ajoissa, mutta minä etuajassa) huomasin tällaisen mainoksen 
Heti siinä odotellessa tein testin ja tilasin sekä painonhallinta- että liikuntavalmennuksen. Katson, josko ihan tällä pärjäisin nyt kun olen saanut lisämotivaatiotakin.


Kävin perinteisellä äitienpäiväristeilyllä. Hyvin pärjäsin vaikka en ollenkaan tajunnut passia ottaa. Nuorempi mummotettava sairastui, joten vähän meni puihin matka, mutta kivaa oli silti. Mummotettavien perheellä on tietenkin kiie, joten oli elisen hoitelemassa potilasta.


Sain kivoja lahjoja tietenkin, kirjoja, kameraan muistikortin ja ihanan evok-paidan. Mutta nostalkisin oli vanhemman mummotettavan vohveliliina. Siitä on jo aikaa, kun viimeksi olen tällaisen saanut. Sekin oli punainen eli lempivärini ei ole muuttunut. Söpöä!


Tein myös sukat SNYltä saadusta langasta. Tein pitsikuvioraidan toiselle reunalle SNYn lähettämän ohjeen mukaan. Mukavan helppo ohje. Sopii hyvin tällaisiin kirjoneuleen välitöihin. ja kuten huomaatte, raidoituskin meni aika tavalla kohdalleen. Hiukan siis lankapaasto edistyi, mutta ei tällä minun vauhdilla kärkeen kiilata.

Ja Susanna on nyt jo ansainnut kaksi tasalukupalkintoa. Laitan molemmat samassa paketissa.

9 kommenttia:

  1. Lekurien neuvominen on hankalaa, kerran olen onnistunut oikein hyvin, sain mitä halusin mutta kyllä piti oikein keskittyä ja etukäteen miettiä mitä ja miten sanoo. Hauska tuo sun näkökulma kun tauti ei harmita mut kun ei saanu neuvoo;DDD Asiaa!! Mitä sitä valittamaan kun ei asialle mitään voi, useimmat kyllä vinkuis ihan sadakseen huomioo, pisteet siitä sulle.

    VastaaPoista
  2. Pitsineuleraita on mukava lisä näihin pirteisiin sukkiin jotka jalassa ei voi olla liikkumatta... Ehkäpä SNY:si on siis lähettänyt liikuttavaa raitalankaa ja teit siitä kauniit sukat? Onpa hyvä, että lääkäri osasi selvittää asian. Soma vohveliliinanen ja varmasti tärkeä, rakkaudella tehty. Terveyttä ja iloa!

    VastaaPoista
  3. Jee! Mukavaa postia siis odotettavissa. Anna tulla vaan!
    Ihana pikkuinen vohveliliina. Se onkin todella perinteinen käsityö, kun niitä tehtiin jo minun lapsuudessani ja kaikki lapseni ovat tehneet vohvelikästöitä.
    Minä olen omasta mielestäni tosi hyvä tekemään oikeita diagnooseja. Pari kertaa, kun mieheni on mennyt lääkäriin, olen kertonut hänelle etukäteen oikean diagnoosin ja käskenyt sanoa terveiset lääkärissä. Oikeassa ole ollut!
    Ihailtava asenne sinulla. Kiva, että otat sairautesi tsemppaamaan sinua elämäntapamuutokseen. Voi hyvin!

    VastaaPoista
  4. Sukistahan tuli oikein pirteät. Joudun pahoittelemaan, paketti on vielä lähtökuopissa ja huivin ohjekin on jäänyt hyllyyni... Mitkälie kiireet yllättäneet totaalisesti. Toivottavasti paketti on odottamisen arvoinen...

    VastaaPoista
  5. Repu sai siis anonyymin terveystarkastajan ja PT:n. Ihan kateeksi käy, kun on noin monta anonyymiä ;)

    VastaaPoista
  6. Ymmärrän kyllä, että lääkäreitä harmittaa Google-tohtorointi, mutta pitäisi hänen silti edes kuunnella potilasta. Ensimmäinen lääkärisi on ollut liian ylpeä siihen. Onneksi löysit edes paremman lääkärin, vaikkei parannuskeinoa sairauteen olekaan (jotain positiivista pitää kaikkesta löytää!).
    Sukat ovat ihanat!

    VastaaPoista
  7. Diagnoosini perustui ihan silminnähtäviin muutoksiin, mutta tohtori vain tokaisi, että joillakin on näin. Onneksi nyt muutokset on jo niin radikaalit, etteivät mene enää olankohautuksella. Tyytyväinen olen, koska nyt voin odottaa saavani kipujen lievitystä. Valittaminen ei auta asiaa, joten ajattelin nauttia entistä enemmän siitä, että olen elossa. Mieluiten olisin toki terve, mutta asiat voisivat olla paljon pahemmin. Pystyn tekemään kaikkea, mistä tykkään. Ja minähän tykkään. ;)

    Susannan paketti on postissa ja kohta tulee taas uusi tasaluku täyteen eli kohta voi tulla taas paketti, jos muut ei ota osaa.

    Possumunkki voi itsekin ottaa nuo anonyymit PTt käyttöön. Se on vapaa sivusto.

    VastaaPoista
  8. Hienoa, että vihdoin ja viimein on tosissaan otettu! ja itse sitä saa tosiaan tiukkana olla.
    Ihania äitienpäivälahjoja ja ihanin on varmasti tuo liina <3.

    Mie olen kanssa yrittänyt parantaa elämäntapojani, lisätä siis liikuntaa.
    Ihan hyvin on mennyt ja toivon, että joulukuussa viimeistään näkisin itsessäni jotain muutosta.
    Tsemppiä sinulle!

    Kauniit sukat!

    VastaaPoista
  9. Paree myöhemmin kuin ei milloinkaan. nyt sitten vain odottelen.

    VastaaPoista

Mammuttimaiset kiitokset kommentistasi!
Aina on kiva, kun joku sanoo jotain, ilmaisee mielipiteensä, osoittaa käyneensä tälläkin tontilla.