Kolme huh-huh-kuvaa huhtikuussa

 

Huhuilua aamu-usvan keskellä

Hukkuneita puita

Huumaavia hajuja

Reissussa

Kävin ystävän kanssa ulkoilemassa. Otin samalla kuvia. Nyt saatte määrittää lintuja. Vastanneiden kesken arvotaan jotain. 

1. niin yksin oot sinä lintunen, lauman keskellä yksin

2. ohi meni

3. kaksipäisen kotkan varjossa

4. muodikas pottakampaus

5. ajetaan vääränlaiset tyypit pois tästä vedestä

 

6. tukka hyvin kaikki hyvin

 

 7. kerro, kerro kuvastin

8. kolmikko

 

9. juostaanko miesten perässä

10. vauhdilla matkaan

11. äkkiä kiitotie vapaaksi

12. vihrää massaa

Päivitystä

Herättiin erilaiseen maailmaan. Fizban oli intopiukeena, kun oli taas lunta, missä pyöriskellä. Vieläkin parempi, että ohut lumikerros oli pinnasta jäässä. Se vasta tuntuukin kivalta.

Paljon oli jouduttukin liikkumaan sulalla maalla.

Toki kaikista lumilämpäreistä otettiin ilo irti.

Minulla on ollut kuvausintokin kateissa, kuten paljon muutakin. Jotain maisemia kuitenkin kännyllä räpsin.

Naapuri taas leipoi pullaa pääsiäisenä. Eihän sitä voi vastustaa lämmintä, tuoretta pullaa. Sen sijaan olen vastustanut tehokkaasti kaikenlaista jumppailua. Kävelty on, kun Fizban pitää siitä huolen. Huhtikuun saldo:

• 276 506 askelta eli noin 8900 askelta päivässä
• kilometrejä noin 191, siis noin 6 kilometriä päivässä

Kuulostaa paljolta, mutta on lähinnä laahustamista. Opin tuossa liukkaiden aikana köpöttelemään erittäin hitaasti. Voisin ehkä jatkossa keskittyä lisäämään vauhtia. Ja tavoitehan olisi 10 000 askelta päivässä.

 

Lisää lunta iloksemme.
 

Pitkää perjantaita kaikille

 Pitkään on kestänyt läppärin avaaminenkin. Olen ehtinyt vieraantua kaikesta, elämästäkin niin hyvin, että vasta, kun ypöyksin ilman muita koiranulkoiluttajia tallustin aamulenkillä, tajusin, että sehän on lomapäivä työläisillä.

Yhdet ylipolvensukat olen saanut aikaan. Malli on hiukan muokattu Jääkukka Jaana Huhtasen ja Timo Värssyn kirjasta Villasukkia ja värssyjä. Ei mitenkään hankala malli, mutta puuhastelin koko ajan jotain muuta eli en mitään. Olla möllötin. Kävin minä katsomassa Myrskyluodon Maijan. Eniten tykkäsin merenalaisista kuvista ja myös merimaisemista. Oli niin kauniita kuvia, että mieli kirkastui.

Fizban on kyllä ulkoillut ahkerasti.

 

Tapasi sisaruksiaankin. Pojat riehuivat väsymättömästi tuntikausia, mutta siskoa vähän jännitti.

 

Sisällä Fizban ottaa edelleen aika rauhallisesti, nukkuu paljon ja katsoo luonto-ohjelmia. Toki sisustaa välillä ja pissailee. 

Muistatte varmaan, että aloitin suuri eleisesti paaston. Lopetin sen alkuunsa ihan äänettömästi. Olen muunmuassa punkutellut ystävien ja naapurin kanssa. Ja nyt naapuri kävi ilmoittamassa, että hän rupeaa pullan paistoon ja tuo minullekin lämpimäisiä. Älkää nyt todetko, että kannattaako edes yrittää mitään, kun ei siitä koskaan tule valmista. Kannattaa se ajoittain muistutella itselleen kaikenlaista. Ei toki kannattaisi julkisesti mainostaa, mutta tällainen minä olen.

(muokattu - ei aito)

Murha mielessä

 Epäilyksistäni huolimatta lunta sataa. Olin ihan varma, että meillä tulee vain vettä. Ehkäpä tämä on juuri se korsi, joka taittaa kamelin selän. Uusi lumihan on tunnetusti vanhan surma.

Aamulenkki oli kokemus. Tuuli piiskasi pientä rakeenpoikasta naamaan niin, että melkein koski. Ja kun ihan kunnon lenkki tehtiin, olin lopussa sokeana lumiakkana. Tehokkaasti katoaa näkö, kun linssit on kuorrutettu lumella. Fizbanillahan oli hillittömän hauskaa, oli uutta märkää lunta, jossa piehtaroida, oli tassun jälkiä nuuskittavaksi ja satavaa lunta pyydystettäväksi. Melkein alkoi ärsyttää tuollainen nautiskelu, kun näköjään itseltä puuttuu kyky ottaa ilo irti kaikesta.

Fizbanin piti tietenkin vielä lenkin jälkeen tarkastella maisemia parvekkeelta. Ketäpä se nyt haittaisi, jos turkki kastuu. Parasta oli kyllä varikset, jotka lentää lepsuttivat ihan parveketta hipoen. Ne on niin jänniä otuksia nuo linnut.

Nyt sitten vain sunnuntain viettoon. Fizban huilaa. Minun pitänee taas sukeltaa tähän kaaokseen. Olisi niin paljon helpompaa, jos laittaisi kaiken sinne, minne se kuuluu samantien. Tekeekö joku teistä oikeasti niin?

Valmista

 

Palapeli valmistui joitain päiviä sitten. Mikään muu ei ole kuin korkeintaan vähän edistynyt. Ulkoiltu on, mutta siinäpä kaikki. Ei oikein innosta edes tämä koneella istuminen, mutta laitan muutamia näkymiä menneistä päivistä.

Tänään oli hyvä lätäkköpäivä. Kävelytiet tulvivat.

Ei toki kaikki kävelytiet. Osa oli peilikirkkaalla jäällä.

Onneksi vielä löytyy teiden varsilta likaista lunta, jossa on kiva peuhata.

Lunta voi syödä, mutta muutakin pureskeltavaa löytyy. "Jätä" toimii aika hyvin, eikä aina tartte edes herkkua tarjota. Huomioitavaa on myös pyöräilijöiden tapaaminen. Fizban osaa istua odottamaan herkkupalaa heti, kun näkee pyöräilijän. Malttaa jopa antaa pyörän mennä ohi ja odottaa, että saa sen jälkeen herkun. Siitä olen aika ylpeä. "Kierrä" onnistuu myös pienen taistelun jälkeen. (siis puut, pylväät sun muut pitää osata kiertää samaa kautta mistä ne ohitti, jottei jumituta johonkin) Se vaatii kyllä ehdottomasti herkun. Autojen perään hyökkäily ei ole poistunut, koska menisi liiaksi herkutteluksi, jos jokaisen auton kohdalla tarjoaisin namuja.

Hankien lisäksi paljasta maata löytyy myös. Tässä meidän mäellä maa paljastuu aina ensimmäisenä. Tässä tuulee aina, joten lumi ei pääse kertymään.

Harmillisesti moni paikka on nyt kulkukelvoton.

On kuitenkin yritetty laajentaa reviiriä mahdollisuuksien mukaan.

---

Nyt ei paljon taivaita kuvailla. Kaiken peitti läpitunkematon sumu. On aika maaginen fiilis, mutta pysyttelen vain täällä sisällä. Jonain päivänä taas innostun bloggaamisestakin?

Vain kolme kuvaa maaliskuussa

 

Maiseman maistelua

Lumi on aina erittäin hyvänmakuista. Onneksi sitä on riittänyt.

Maaliskuista maanviljelyä

Käytiin katsomassa kasvimaata. Fizban tarkasti viinimarjapensaiden kunnon

Mahtava maisema

Alhaalla koirapuistoissa oli äänekästä menoa. Sitä oli turvallisinta seurata ylhäältä.

Karkaamista vai karkausta? - karkauspäivä

 Kerran olen kosinut, kun kohde vannoi vastaavansa kieltävästi. Sain ihanan oranssin kankaan. Nyt en kosinut. Eikä paastoaminenkaan nappaa syömisten ja juomisten suhteen. Shoppaamattomuus kyllä sujuu, palapeliä olen tehnyt tuntikausia, mutta paljon ei ole tullut valmista, kävely kyllä alkaa lisääntyä eli

Helmikuu

• 144 635 askelta eli noin 5000 askelta päivässä
• kilometrejä noin 108, siis vajaa 4 kilometriä päivässä

Ihan pellolla asti käytiin, mutta aika työlästä oli siellä liikkuminen. Mennään ehkä huomenna uudestaan kokeilemaan. Tänään ajeltiin bussilla ja metrolla, mikä oli aika stressaavaa.

 

Ulkoilun lisäksi Fizban on myös sisäillyt. Siirrellyt vaatteitani parempiin paikkoihin, katsonut telkkaria (eläinohjelmien lisäksi levyraati aiheuttaa innostusta - outoa?) ja tietenkin nukkunut paljon nyt kun ulkoilu on lisääntynyt. On se kyllä aika kiltti vauva ja helposti pelästyy, oudoksuu uusia juttuja ja rupeaa arkailemaan. Enimmäkseen on kyllä intoa, energiaa ja elämäniloa täynnä.

Minulta on mennyt monta päivää aika sumuisissa tiloissa,

sumussa liukastellessa, vedessä kahlatessa, mutta öissä on ollut äksöniä, kuutamoita, unia, valvomisia.